Désirée

Aivan ihana kirja! Nimittäin Annemarie Selinkon Désirée, jonka sain juuri luettua loppuun. Tovi siinä vierähti, vaikka luin sitä jokaisena vapaa hetkenäni ja totta puhuen silloinkin olisi pitänyt tehdä jotain muuta. Kirja koukutti minut heti alettuani lukemaan. Se oli niin sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu, lisäksi se perustuu faktoihin ja todelliseen tapahtuneeseen historiaan ja on kuitenkin romaani, ei elämäkerta tai historiankirja.

Tai miten sen nyt ottaa, kirja kertoo Ranskan kansalaisen Bernardine Eugénie Désirée Claryn tarinan hänen itsensä kertomana. Désirée, jota kirjan alussa kutsutaan Eugénieksi saa isältää 14-vuotis lahjaksi päiväkirjan ja niin hän alkaa sen sivuille kirjoittamaan omasta elämästään. Eugénie on Marseilleslaisen silkkikauppiaan tytär ja tapahtumat alkavat vuonna 1794, pari vuotta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Ajat ovat edelleen levottomat ja elämä on epävarmaa, giljotiinit yhä toiminnassa.

Aloittaessaan päiväkirjaansa Désirée on perheensä mielestä lapsi, mutta omasta mielestään nuori aikuinen. Perhe on kohtalaisen varakas, porvaris perhe, jonka poika kasvatetaan jatkamaan perheen silkkikauppaa ja tyttärien päämäärä on saada itselleen kunnolliset puolisot isän heille säästämien hyvien myötäjäisten avulla. Isä piti myös arvossa vallankumouksen punaista lankaa: vapaus - tasa-arvo - kansanhallinto ja on luovuttanut tyttärelleen lentolehtisen, johon ihmisoikeudet on painettu ensimmäisen kerran. 

Désirée ei ole saanut sen kummemmin koulutusta, ei ole mikään varsinainen kaunotar tai erityisen sivistynyt ja on ns. tavallisen perheen tytär, mutta kuitenkin hänen elämänsä on täynnä aikansa merkkihenkilöitä. Hän on Napoleonin nuoruuden rakastettu ja lopulta Jean-Baptiste Bernadotten vaimo, josta tulee lopulta Ruotsin kuningas.

Kirjan kansi on kamala ja antaa viitteitä halvasta höpö-höpö kirjasta, sama vaikutelma jos lukee takakannen teksin. En usko että olisin tätä kirjaa itse valinnut, mutta kirjastossamme kokoontuvassa Kirjakassissa -eräänlainen lukupiiri- eräs henkilö oli tämän lukenut ja sai houkuteltua minutkin lukemaan. Olen siitä hänelle hyvin kiitollinen, sillä tämä kirja antoi minulle erittäin positiivisen lukunautinnon, varsinkin kun ajattelen että tarinalla on todellisuuspohja. Kuinka elämä voi tuoda mukanaan mitä vaan.

Kirjan otsikot on hauskasti kirjoitettu käsialalla, kuten Désirée ne olisi kenties kirjoittanut. Minulla onkin hassu tunne, että olen tätä kirjaa joskus käsissäni pitänyt. Sekä tuo minun mielestäni ruma kansi, että nämä sivujen käsialalla kirjoitetut otsikot tuntuvat tutuilta, mutta tarina oli kyllä aivan uusi, joten en varmasti ole tätä aiemmin lukenut. Kirja on kirjaston kirja, mutta se löytyi Vammalan kaupunginkirjaston varastosta, eikä meidän kirjastomme hyllystä. Toivonkin nyt että löytäisin tämän kirjan jostain, sillä haluaisin sen omaan hyllyyni.