Se on syksy nyt ja minä huomasin ohjelmoineeni kalenterin melkoisen täyteen. Yleensä olen pitänyt huolen, että se ammottaa tyhjyyttään ja minä saan järjestää päiväni ihan konkreettiseti päivä kerrallaan, ilman isompia aikataulutuksia.
Ensinnäkin olen ilmottautunut useammalle kansalaisopiston kurssille. Niin olin kyllä viime vuonnakin, mutta nyt tuli vähän lisää. Meillä on täällä Sastamalan kansalaisopistossa sellainen suuri etuisuus kuin Aktiivikortti. Kun ostaa aktiivikortin, niin silloin pääsee osallistumaan sillä yhdellä maksulla useammalle kurssille. Kurssit ovat tietysti eri hintaisia, mutta jos haluaa osallistua vaikka kolmellekin koko lukukauden mittaiselle kurssille, niin silloin jo aktiivikortti tulee todennäköisesti edullisemmaksi. Kun sitten on se kortti, niin sehän tietenkin houkuttaa osallistumaan niille lyhyillekin kursseille. Nyt olen ilmottautunut Keramiikkaan, Mouhijärvi tutuksi, italian, espanjan ja ranskan kursseille. Näiden kurssien yhteishinta olis ollut 264€ ja aktiivikortti maksoi 137€. Ja siis nyt voin osallistua vuoden mittaan muillekin kursseille, mitä mielenkiintoista nyt sattuu eteen tulemaan ja varmasti tulee, olen jo vähän suunnitellut.
Tässä nyt vain on sellainen pikku juttu, että olen myös ilmottautunut Takk:ssa järjestettävään reilun vuoden mittaiseen Luovien alojen yrittäjän ammattitukinto koulutukseen. Se nyt täyttää sitä kalenteria. Lisäksi puolukka-aika alkoi juuri ja minulla on tavoitteena poimia vähintään 50 litraa puolukoita. Olen niin tottunut siihen, että lähden metsään kun siltä tuntuu, mutta tänä syksynä se ei niin vain onnistukaan. Voi olla, että niinä päivinä kun kalenterissa on vapaata sattuukin satamaan. No enhän minä sokerista ole, mutta ei ole mukava kastuakaan ja märkiä marjoja on ikävä perata. Vaan eiköhän kaikki loksahda kohdilleen.
Olen oikeastaan melkoisen innostunut tästä opiskelusta, mikä on kyllä varsinainen ihme, sillä olenhan jo vuosikausia sanonut, että minä en ainakaan ala mitään enää tässä elämässä opiskelemaan. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Näinhän se menee. Huomenna se sitten alkaa!
Eikä sovi unohtaa, että tässä kaiken ohessa pitää myös tehdä töitä. Helmiä pitää syntyä, ja niitä pitää myös myydä, jostainhan pitää rahaakin tulla. Laskuja pitää maksaa ja mukava syödä jotain muutakin kuin puolukoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.