maanantai 15. joulukuuta 2014

Näen punaista

Punainen on sitten hankala väri. Ainakin helmiä tehdessä. Ensinnäkin näitä helmentekoon tarkoitettuja lasitankoja on punaisen eri sävyissä tarjolla lukuisia eri mahdollisuuksia. Kaikki näyttävät hyviltä kun niitä malleja tästä tietokoneen ruudulta katsoo, vaan kokemus on opettanut, että ei kannata suinpäin heti tilata jotain uutuutta, vaikka kuinka hyvältä näyttää ja värin nimikin olisi mansikka. Se tanko ei nimittäin välttämättä näytä enää yhtään siltä kuin kuvassa, perille saapuessaan.
Minulla on iso valikoima ruskeita laseja, johtuen siitä että olen tilannut useamman kerran tummanpunaista. Se vaan ei olekaan mitään punaista vaan selvästi ruskeaa. Ehkä hieman punaiseen taittuvaa ruskeaa, mutta ei missään nimessä sitä, miksi minä punaisen miellän. Asia ei varmaan harmittaisi, jos sattuisin pitämään ruskeasta, mutta kun se on niitä värejä, joita en juurikaan käytä. Ainakaan nämä kyseiset sävyt eivät mitenkään iske. Voi tietysti osittain johtua siitäkin, että ovat tuottaneet pettymyksen heti paketista avattaessa, kun olen niistä sitä punaista odottanut.


Toinen hankaluus punaisessa ilmenee heti kun sitä alkaa käyttää, eli se kuumenee. Punaiset kukat mustalla pohjalla ovat sellainen haave. Olen joskus tehnytkin ja ainakin kerran oikein hyvin mielestäni onnistunutkin. Se on tosi pieni onnistumisprosentti siihen nähden kuinka monta kertaa olen niitä yrittänyt tehdä. Siinä käy nimittäin niin, että ollessaan kuumaa se musta on punaista ja samoin on se punainen. Siinä saa sitten arvuutella, että missä se kuvio on menossa ja tehdä kaikenlaisia temppuja, jotta pystyisi näkemään, tai edes päättelemään missä mennään. Ja kaiken huipuksi sitten tulee käyttäneeksi jotain sellaista punaista, joka ei enää jäähdyttyään olekaan sitä samaa sävyä kuin, miltä se siinä kylmänä tankona ollessaan näytti.


Sitten on vielä nuo suojalasit, joiden tarkoitus on taittaa siinä liekissä paljaalla silmällä näkyvä keltainen pois. Kun liekkiä katsoo suojalasien läpi, niin se on kokonaan sininen ja kuuma helmi näkyy selvästi. Mutta myös kaikki kylmät tangot siinä työpöydällä muuttavat hieman väriään, erityisesti ne punaiset. Sitä ottaa helposti oranssin, vaikka luulee ottavansa punaisen. Tässä kohtaa pieni siivooja sisälläni toteaa, että kannattaisi pitää työpöytä siistinä ja käsillä aina vain ne lasit, joita aikoo käyttää. Se on tietysti tavoite, mutta käytännössä siihen pöydälle kertyy niitä lasitankoja ja stringejä miten sattuu.
Sekin on harmittavaa, että sitä ei tiedä kuinka se helmi on onnistunut, ennen kuin sen seuraavana päivänä uunista ottaa jäähtyneenä. Sitten siellä on yksi hyvä, mutta sitä ei olekaan tullut pistäneeksi minnekkään ylös, mitä tankoja on juuri sitä helmeä tehdessään käyttänyt. Sitä aina luulee muistavansa ja mahdollisesti laittaa itselleen jonkin viitteen, mutta seuravana päivänä kyseinen viite on ihan hepreaa.



Punainen ongelma jatkuu vielä kun saa sen yhden kauniin tehtyä ja sitten haluaa ikuistaa sen itseään varten valokuvaan, ennen kuin lähettää sen maailmalle. Eihän se kamera silloin suostu sitä mitenkään oikeassa sävyssä tallentamaan. Sellaista valaistusta ei vaan löydy, missä se sävy olisi oikein ja kun koitan käyttää jotain kuvankäsittelyä, niin sitten muuttuvat kaikki muutkin sävyt ja kuvasta tulee aivan kummallinen.
Erityisen hassua tässä nyt on se, että etsiessäni kuva-arkistostani niitä onnistuneita punaisia, löysin näinkin monta. Ehkä se johtuu, siitä että joulu on tulossa, sillä vielä eilen tämä viimeisinkin kuva, jossa on toissapäivänä tekemäni pienet korvis helmet, näytti ihan vääränlaiselta. Jouluntaikaa tai sitten iltahämy antaa nyt uudet sävyt punaisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.