Olen tänään ollut tosi väsynyt. Jotenkin on kokoajan sellainen olo, että on joku asia, mikä pitäisi tehdä, mutten muista mitä. Ainakin tämä työhuoneeni pitäisi siivota. Pelkästään tämän huoneen kaaos saa kenet tahansa ahdistumaan. Pakenin siivousta ulos laittaakseni vähän kasvihuonetta ja puutarhaa talviteloille. Ei siitäkään mitään tullut. Kasvihuoneessa kesäkurpitsa oli tehnyt vielä monta uutta pientä kurpitsaa ja lisäksi siellä on tomaattia ja jotain muutakin. Siivosin vain avomaankurkkujen laatikon. Omenapuiden alta keräsin kanoille ja peuroille sopivat omenat yhteen laatikkoon ja kaikki tosi huonot yhteen. Tuli sieltä yksi laatikollinen vielä hyviä kaneliomenoitakin. Istutin myös uuteen kukkapenkkiini krookuksen sipuleita ja kaivoin amarylliksen sipulin ylös maasta.
Yleensä olen hyvin innostunut ja tosi hyvällä tuulella tehdessäni tällaisia hommia, mutta nyt on vaan jotenkin apaattinen olo ja väsymys painaa hartioita. Äsken koitin piristää itseäni ottamalla kuvia pihalla vielä kukkivista kasveista. Muutama pakkasyö ei ole vielä kaikkia hengiltä saanut. En kyllä montaa kuvaa ehtinyt ottamaan, kun kamera ilmoitti, että akku tyhjä. Sitä paitsi kamerani on vallan lakannut ottamasta mitään muita kuvia kuin lähikuvia. Jos sillä yrittää ottaa millä tahansa muulla säädöllä kuvia kuin superlähikuva, niin kuvasta tulee sumea. Se uusi kamera, mistä olen haaveillut on edelleenkin kaupassa.
Muitakin koneongelmia tällä viikolla on ollut. Puhelimeni hajosi. Se alkoi katkoa puheluita ja lopulta sillä ehti sanoa enää moi, ja siinä se puhelu sitten olikin. Ajattelin, että nyt pitäisi sitten hankkia se älypuhelin. Ei vaan nyt jaksanut lähteä kaupunkiin puhelinkaupoille. Netistä en tilaa, koska se ensimmäinen älypuhelin, minkä sieltä Soneran kautta tyttärelle pari vuotta sitten tilasin oli ihan fiasko. Puhelin oli rikki jo paketista ottaessa ja kaupan purku osoittautui mahdottomaksi ja korjausta varten jouduin kuitenkin lähtemään Tampereelle, mistä puhelin lähetettiin jonnekin ulkomaille korjattavaksi ja loppujen lopuksi se toimi kunnolla vain vajaan vuoden. Kolmellakympillä sain vanhan, toimivan Nokian puhelimen, jossa on vielä takuukin. Ehkäpä hankin itselleni joululahjaksi sen omppupuhelimen.
Pihalla kulkiessani minua vakoiltiin. Kissa leikki vakoiluleikkejään ja hiippaili kannoillani, minne meninkin. Kiipesi välillä puuhun tai juoksi hurjaa vauhtia ohitseni, kadoten taas pensaisiin. Pitäisi omata tuo kissan elämänasenne, leikki tekee terää ja jos väsyttää mennään nukkumaan.
Tässä kuvassa on piparmintun kukka. Olen kerännyt noita lehtiä ja kukintoja ja kuivattanut ne. Niistä on kiva keitellä teetä. Tästä tulikin mieleen, että hunajaa pitää muistaa hakea. Se hunaja nimittäin sopii hyvin makeuttamaan minttuteetä. Äskeisellä kuvauskierroksellani keräsin muutamia kukintoja, mintun ja kirvelin lehtiä, keitin vettä ja laitoin lehdet teepannuun hautumaan. Nyt menen siemailemaan tätä yrttiteetäni ja otan palan aamupäivällä tekemääni kasvispiirakkaa. Todennäköisesti väsymykseni ei kaikkoa minnekkään, mutta toivottavasti mieliala edes kohentuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.