Eilen ihmettelin, miten oli mahdollista, että niissä parissa helmessä, jotka sunnuntaina tein oli särö. Syy tuli mieleeni eilen illalla. Yleensä kun alan tehdä helmiä, pistän ensimmäiseksi uunin päälle, niin että se on varmasti oikean lämpöinen jo siinä vaiheessa kun sytytän polttimen ja aloitan. Sunnuntaina en tehnyt niin, vaan laitoin uunin päälle samaan aikaan kun aloitin polttimella ja kun se ensimmäinen helmi oli valmis, uunissa oli reilut 300 astetta. Hetken siinä pyörittelin tikkua ja pistin sen kuitenkin uuniin, kuvitellen että kyllä se siinä sitten lämpiää. Lämpesihän se uuni niin, että toisen helmen valmistuessa se oli oikean lämpöinen. Mutta siis se säröllä oleva oli juuri tämä liian alhaiseen lämpötilaan laitettu helmi, siitä särö.
Niitä säröileviä oli kuitenkin kaksi ja kyllä palautui mieleen myös, miten olin sen toisen hajottanut. Tein siinäkin jotain, mitä en koskaan tee. (Note to self: älä koskaan sano, ei koskaan.) Silloin sunnuntai-iltana kävin vielä tekemässä tikkuja maanantaiksi ja siinä sitten iski joku mielenhäiriö. Uuni ei ollut vielä aivan jäähtynyt ja minä menin raottamaan sitä luukkua ja otin sieltä yhden tikun ulos katsellakseni, miltä helmi näytti, enkä pistänyt sitä enää takaisin uuniin. Maanantaina siinä oli särö.
Ei luulisi, että näin monen vuoden jälkeen tekee enää noin alkeellisia virheitä. Tästä tuli mieleen eräs Paulo Coelhon aforismi: When you repeat a mistake, it's not a mistake anymore, it's a decision. Enköhän nyt sitten tässä asiassa oppinut lopullisesti olla tekemättä vääriä päätöksiä.
Eilen tein uudet niiden säröille menneiden tilalle ja tänä aamuna hain uunista oikeaoppisesti ja hyvältä näytti. Ne helmet olivatkin sitten ainoat hyvältä näyttävät tänä aamuna, muuten onnistuin sössimään tämän aamun aikana ihan riittävästi.
Pahin virhe oli mennä leikkaamaan itse hiuksiani. Mikä maailmassa saikin minut tarttumaan niihin saksiin siinä vessan peilin edessä. Ihan vaan pikkuisen piti mennä tasottamaan latvoja vasemmalta puolelta, kun näytti siltä että olivat eri pituiset, kuin oikealla -ja totuuden nimessä on sanottava, että kyllä ne varmaan olivatkin, kun edellisellä kerralla olin silloinkin ihan itse parturia leikkinyt. Nyt tämän leikkelyn tuloksena ne ovat selvästi lyhemmät vasemmalta puolelta ja sitä, mitä on takana en uskalla edes arvata. Lienen pakotettu menemään kampaajan pakeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.