torstai 3. huhtikuuta 2014

Olen tehnyt helmiä koko päivän ja nyt on niskat jumissa. Se on minulle paitsi työtä, niin myös terapiaa tuo helmen teko. Siinä kun polttimen vieressä istuu tuijottamassa liekissä syntyvään helmeen ja käsi pyörittää helmitikkua samalla tasaiseen tahtiin, taustalla on joko täysi hiljaisuus tai soi vaikka Mozart, niin kaikki huolet ja murheet unohtuvat.
Onko helmenteko niin hypnoottista? Luulen sen johtuvan enemmänkin siitä, että kun keskittyy johonkin koko olemuksellaan, niin kaikki muu jää silloin ulkopuolelle. Helmiä tehdessä on pakko keskittyä, tai muuten tulee susia ja sattuu vahinkoja. Onhan siinä kaasupullo, happipullo, tuli ja kuumaa, sulaa lasia. Siinä on sellainen yhdistelmä, että jos on huolimaton voi sattua vahinkoja, parasta keskittyä siihen mitä tekee ja vain siihen.
Näinhän se pitäisi kaikki hommat hoitaa, keskittyä aina siihen mitä kulloinkin tekee. Minä kyllä usein yritän tehdä montaa asiaa yhtäaikaa ja sitten palaa perunakattila pohjaan tai piirakka kärähtää uuniin. Kun muistaisi sen keskittymisen merkityksen muuallakin kuin tuolla polttimen äärellä.


Lopuksi otan itselleni aforismin, ja jotta tässä ei pääsisi liian helpolla se on ranskaksi.

Souris plus souvent que tu pleures, 
Donne plus souvent que tu prends,
Aime plus souvent que tu hais.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.