Kyllä oli mukava katsella kun joku nautti oppiessaan uusia taitoja. Hämmästelin luistinradan reunalla kuinka ensimmäistä kertaa luistimet jalassa voi olla jo noin taitava. Sain vastauksen; "Olen katsellut kuinka muut menevät ja halunnut oppia itse."
Siinä se oli, asian ydin: halunnut oppia. Oppiminen on paljon helpompaa, jos haluaa oppia. Toinen asia on sitten millä sen halun saa synnytettyä.
Ellivuori on tässä lähellä ja sinne suuntasimme parina iltana laskettelemaan. Ei ollut ruuhkaa rinteessä kun pakkasmittari näytti lukemia -20 asteen kylmemmältä puolelta. Olipahan tilaa harjoitella. Ensin muutama lasku harjoitusmäestä ja sitten vaan isoon mäkeen ja vauhdilla alas. Minä palellutin sormiani rinteen alapuolella ja koitin saada tapahtuman videoitua. Välillä kahvilaan syömään ranskalaisia tai munkille. Oli muuten todella hyvät ranskalaiset ja kunnollinen ketsuppi. Pullatkin olivat tuoreita. Palvelukin oli hyvää, kassan takana oli oikein reipas ja hymyileväinen tyttö ja suksivuokraamonkin puolella toiminta oli ripeää ja ystävällistä.
Nyt pitää sitten orientoitua taas uusiin haasteisiin. Huomenna tapaan muita käsityöyrittäjiä koulutuksellisissa merkeissä. Yhden tunnen ennestään, mutta päivän jälkeen varmasti useamman. Uskon että tulee antoisa päivä meille kaikille.
Tuli mieleen, kun eräällä kurssilla vuosia sitten kouluttaja sanoi, että kurssilta saa niin paljon kun sille antaa. Jos annat markan niin markan saat, mutta jos miljoonan niin miljoonaa rikkaampana myös kotiin palaat. Tämä oli tietenkin kuvainnollisesti sanottuna, tarkoittaen kuinka paljon itseään pistää likoon.
Sunnuntaina sitten pystytetään näyttelyä. Ai niin, pitää vielä pistää se ripustussiima laukkuun mukaan. Taulut ja tekstit on jo pakattu.
Nyt sitten nokka kohti uusia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.