Aarre

Löysin tänään aarteen. Vanha suklaalaatikko, joka oli täynnä kirjeitä. Kaikki oli lähetetty 70-luvulla minulle. Silloin ei ollut kännyköitä, ja puhelin oli vain asioiden hoitoa varten. Silloin läheteltiin kirjeitä.
Siellä oli monta kirjettä serkultani. En yhtään muistanut että olimme niin paljon kirjoitelleet kirjeitä, itse asiassa en muistanut että olisin koskaan saanut häneltä kirjettä. En muistanut sitäkään, että minulla oli kirjeenvaihtokaveri Amerikassa. Enkä sitä, että viettäessäni kesää mummulassa eräs ystäväni oli lähettänyt minulle sinne kirjeitä.
Erityisen hassulta tuntui se, että vaikka asuin Helsingissä niin minulla oli kirjeenvaihtokaveri myös Helsingistä ja me siis olimme lähetelleet toisillemme kirjeitä lähes koko 70-luvun saman kaupungin sisällä. Ei se silloin ollut mitenkään outoa, mutta tänä päivänä se olisi varmasti outoa. Harmittavaa on sen sijaan se, että en muista ollenkaa tätä tyttöä, minulla on hänestä kyllä valokuva, mutta ilmeisesti me emme nähneet toisiamme ainakaan usein. Pitää ottaa oikein aikaa jostain ja lukea läpi koko kirjeenvaihto, tai siis hänen kirjeensä, ne minun kirjoittamani ovat hänellä. Tai sitten hukkuneet vuosien varrella.
Olen kyllä erittäin tyytyväinen itseeni, että olen säilyttänyt nämä kirjeet ja viitsinyt kuljettaa tätä vanhaa laatikkoa muutosta toiseen. Asuin Helsingissäkin useammassa paikassa ja lopulta aikuisena muutin tänne maalle, täälläkin olen asunut viidessä eri osoitteessa. Aina vaan on laatikko muuttanut kanssani ja tänään tulin sen sitten vihdoin avanneeksi.
Minulla tulee olemaan vielä monta antoisaa lukuhetkeä, kun alan käydä näitä kirjeitä läpi. Mitä kaikkea niistä vielä löytyykään!