Näinkin voi käydä

Tein uunissa mureketta savipadassa ja ajattelin että sinne mahtuu hyvin vielä piirakka kypsymään samoilla lämmöillä. Pakkasessa oli vielä purkki viimevuotisia mustikoita ja toinen purkki raparperia. Valitsin sen raparperin. Laitoin purkin mikroon sulamaan ja aloin tehdä piirakkapohjaa.
Kaavin pohjataikinan piirakkavuokaan ja totesin että savipata pitää laittaa uunissa toisin päin että piirakka mahtuu siihen rinnalle.
Siinä touhutessa huomasin että ruokailun jäljiltä oli vielä astiat pöydässä ja siivosin ne tiskikoneeseen. Sitten muistin että erään laskun eräpäivä on tänään ja avasin koneen maksaakseni laskun verkkopankissa. Kun olin maksanut laskun päätin samalla tarkistaa sähköpostit kun kerran koneella olin. Sähköpostista oli kätevä siirtyä facebookiin.
Sitten leijuikin nenääni tuoksuja keittiöstä ja muistin että se piirakka on uunissa, enkä ollut muistanut laittaa munakelloa soimaan huomauttamaan minua piirakan kypsymisestä. Ryntäsin keittiöön ja avasin uuninluukun. Nostin piirakan ulos ja laskiessani sen hellalle ihmettelin että se oli jotenkin oudon näköinen. Samalla silmiini pisti se savipata, joka myös oli siinä hellalla.
Olin siis nostanut savipadan uunista hellalle ja laittanut piirakan uuniin, unohtanut laittaa savipadan takaisin uuniin ja samaten ne raparperit olivat siellä mikrossa eivätkä suinkaan siinä piirakan päällä. Kypsensin siis pelkän taikinan uunissa, siitä outo ulkonäkö.
Tämä oli kyllä vielä hölmömpää kuin se että unohdin kerran perunat kiehumaan niin pitkäksi aikaa että kaikki vesi haihtui kattilasta ja havahduin vasta siihen pohjaanpalaneen perunan käryyn.
Pitäisi varmaan keskittyä tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan.