Piha

Minuun iski puutarhainnostus siinä vaiheessa kun aloimme rakentamaan tätä taloa, missä nyt asumme. En ollut koskaan ennen onnistunut kasvattamaan oikein mitään. Oikeastaan en ollut isommin edes yrittänyt. Asuin vuosia rivitalossa ja kaikkien muiden takapihat kukkivat enemmän tai vähemmän ja minun takapihani kasvoi enimmäkseen rikkaruohoa. Aina joskus yritin sinne jotain istuttaa, mutta koska en osannut kasvejani hoitaa ne aina hävisivät.

Tätä tonttia kun tulimme ensi kertaa katsomaan niin täällä kukkivat silloin kielot. niitä oli jokapaikassa ja tuoksu oli ihana. Pari viikkoa myöhemmin tulimme uudestaan ja silloin täällä kukkivat metsäruusut. Päätin että kun talo rakennetaan niin kielo- ja ruusukasvustoja pitää varjella mahdollisimman paljon. Koska minulla ei ollut mitään käsitystä kasvien hoidosta aloitin perehtymisen asiaan alan lehdistä. Minulle alkoi tulla viherpiha lehti ja äidilleni tuli toinen puutarha-alan lehti. Häneltä keräsin kaikki vanhat vuosikerrat ja aloin lukemaan. Siinä sitten pikkuhiljaa heräsi halu perustaa oikea puutarha.

Haaveissani näin pihan täynnä ruusuja, pioneja ja liljoja. Puutarhassa kasvaisivat omena- ja kirsikkapuut, kasvimaalta keräisin porkkanat ja salaatit, kasvihuone täyttyisi tomaateista. Hankin A4 kokoisen sinikantisen vihon, mihin aloin kirjata suunnitelmia. Talon valmistuminen kesti kaksi vuotta ja sen ajan tein suunnitelmia ja hankinkin jotain kasveja joita istuttelin tontille.

Tänä vuonna tuli 11 vuotta täyteen kun olemme tässä asuneet ja täytyy sanoa, että kyllä on tontti muuttunut. Kukkapenkkini kasvavat vuosi vuodelta. Kasvimaan perustaminen käy jo rutiinilla ja pieni kasvihuonekin minulla on. Ruusupensaita, pioneita ja liljoja on ympäri tonttia. Alkuperäiset kielot ja metsäruusutkin kukoistavat edelleen. Suurin osa kasveista on jakamalla saatu ystäväpiiriltä, osan olen ostanut ja muutamia saanut lahjaksi.

Aina joku kasvi ei viihdy ja se häviää, ja sitten joku toinen viihtyy niin hyvin että leviää joka paikkaan. Minä annan niiden levitä, täällä kaikki rehottaa. Mitään en istuta riviin ja säntillisesti, vaan kaikki vähän ryöpsähtävät sinne tänne. On jotenkin ihana kun sormustinkukka löytää tiensä milloin mihinkin, ruusupensaat leviävät ja akileijoja ilmestyy uusia sävyjä sinne tänne.

Mottoni onkin vanha hyvä "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää."