Kevät

Neiti Kevät saapui lämpöisten tuulten mukana. Pitkillä herkillä sormillaan se sipaisi paksun Pilviprinssin orastavaa partaa ja katsoi sitä ilkikurisilla vihreillä silmillään. Neidin keimailua katsellessaan hikosivat prinssin kämmenet ja kosteilla kourillaan se tuli sulattaneeksi lumirouvan hienoa valkeaa puuhkaa. Lumirouva tuhahti, kaappasi Pakkasherran käsipuoleensa ja päätti lähteä. Se tiesi että neiti Kevään keimailu kävisi vielä sen hermoille ja pahinta olisi katsella kuinka neiti Kevät koittaisi kietoa Pakkasherraa pikkusormensa ympärille. Parasta kerätä laahuksensa, ja viedä Pakkasherra mukanaan Jäämerelle purjehtimaan.

Neiti kevät oli oikukas ja pukeutui liian paljastaviin pukimiin. Lähes alastomana se syleili paljaita puidenrunkoja ja peitti vain kaiken hennosti vihertävällä hunnullaan. Aurinkokaan ei tahtonut luopua neiti Kevään seurasta ja sai iltataivaan Pilviprinssien posket hehkumaan punastuksesta niiden katsellessa, kuinka neiti Kevät iltaisin parhaansa mukaan vietteli Pakkasherran poikaa Hallaa kisailemaan kanssaan.

Ilakoivalla käytöksellään neiti Kevät vietteli kaikki muutkin ja sai koko luomakunnan käyttäytymään enemmän tai vähemmän kevytmielisesti. Yleensä niin arvokkaat kurjetkin tanssivat villiä tanssia aamusella. Ne nostivat pitkiä hoikkia kaulojaan toisiaan kohti ja karhealla äänellään päästivät ilmoille ylistyksen Keväälle. Tai toisilleen.

Olen maalannut tämän taulun ja kirjoittanut siihen tarinan jo kaksi vuotta sitten, se oli minulla silloin näyttelyssäkin. Tämä hetki keväästä on jo siivuutettu, ainakin täällä eteläisessä Suomessa, mutta jaan sen nyt kanssanne kuitenkin.