Talvi oli pitkä, joten odotetaan kevättä. Kevät on kylmä, joten odotetaan kesää. Sitten kesälomaa -kenellä sellainen sattuu olemaan- sitten odotetaan hellepäiviä ja kun ne tulevat niin on liian kuuma, joten odotetaan syksyn raikkautta. Sitten tulee syksy ja sateet, joten onkin aika odottaa pikkupakkasta kuran sijalle. Syksy etenee ja pimeys lisääntyy, joten odotetaan lunta että edes se toisi valoa. Näinhän se menee. Vuodenkierto.
Samalla aika menee vääjäämättömästi eteenpäin, eikä kuluneita päiviä saa kukaan takaisin.
Ikää kertyy ja yllättäin huomaa vuosien kertyneen harteilleen ja peilistä katsoo joku vanha ihminen. Se ei haittaa jos voi katsoa hymyillen peilin ajan patinoimia kasvoja ja tietää että patina on tullut täysin palkein eletystä elämästä. Tietää että on ainakin yrittänyt, eikä jättänyt asioita tekemättä vain siksi että on kuvitellut toteuttavansa ne sitten ensi vuonna, tai eläkkeellä.
Tänään on hyvä päivä. Nyt on oikea hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.